"Elokuvakin voi oikeesti kasvattaa" Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia elokuvakasvatuksellisesta verkko-oppimateriaalista

Elokuvan avulla opettaminen ei ole Suomessa uusi ilmiö, mutta elokuvaskasvatuksen asemaa suomalaisissa kouluissa ja opettajankoulutuksessa on tutkittu suhteellisen vähän. Lisäksi opettajankoulutuslaitoksissa toteutettava media- ja elokuvakasvatus on usein kovin vähäistä ja pirstaleista, minkä vuoksi ei voida olettaa, että opiskelijat osaisivat tulevassa työssään toteuttaa mediakasvatusta järjestelmällisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten elokuvakasvatuksellinen verkko-oppimateriaali tukee opettajaopiskelijoiden elokuvakasvattajuutta ja elokuvakompetenssin kehittymistä ja millä tavoin elokuvakasvatuksellinen verkko-oppimateriaali muuttaa opettajaopiskelijoiden käsityksiä monilukutaidosta. Tutkimukseni kohdistuu erityisesti verkko-oppimateriaali Koulukino Laudaturiin, jonka sisältö koostuu kotimaisista lyhytelokuvista ja dokumenteista, sekä niihin liittyvistä tehtäväpaketeista. Sivusto on tarkoitettu opettajankoulutuslaitosten käyttöön. Tutkimusaineisto kerättiin luokanopettajaopiskelijoilta, joiden sivuaineena ovat 60 op:n kuvataiteen opetettavan aineen opinnot. Opiskelijat käyttivät Koulukino Laudaturia osana kurssia "Visuaalinen kulttuuri" laatimani ohjeistuksen mukaisesti. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenestä opettajuutta ja opettajaelokuvia käsittelevästä kirjoitelmasta sekä kuudesta haastattelusta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineiston analysointimenetelmänä oli teemoittelu. Saatujen tulosten perusteella Koulukino Laudatur vahvisti opiskelijoiden elokuvakasvattajuutta ja heidän elokuvakompetenssissa kehittyi. Opiskelijoiden käsitykset monilukutaidosta syventyivät ja laajenivat elokuvakasvatuksellisesta näkökulmasta Laudaturin käytön myötä. Opiskelijat osasivat määritellä, millaisia eri osa-alueita monilukutaitoon kuuluu ja miten elokuvien tekemisen ja analysoinnin voisi yhdistää monilukutaitoon. Opiskelijoiden audiovisuaalinen ajattelu ja liikkuvan kuvan havainnointi kehittyivät ja opiskelija muodostivat aiempaa omakohtaisemman suhteen elokuvaan. Haastattelemissani opiskelijoissa heräsi halu oppia lisää elokuvakasvatuksesta ja he kokivat saaneensa lisää valmiuksia toimia elokuvakasvattajina. Elokuvan tuottamien kokemusten, samaistumisen tunteiden ja itsereflektion kautta opiskelijat saivat opettajuudelleen uusia merkityksiä. Lisäksi opiskelijat löysivät elokuvien opettajahahmoista myös paljon sellaisia elementtejä, jotka he liittävät hyvään opettajuuteen. myötä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että verkko-oppimateriaalia käyttäneiden opiskelijoiden tietämys elokuvakasvatuksesta ja elokuvan käyttämisestä opetuksessa lisääntyi ja he saivat lisää valmiuksia toimia elokuvakasvattajina. Elokuvien katselu ja kokemusten purku niistä kirjoittamalla mahdollisti opiskelijoiden samaistumisen sekä etääntymisen havaintojen kohteesta, jolloin huomio kääntyi elokuvan analyysistä omaa opettajuutta koskevan ajattelun perusteluun